Jäsenten omia juttuja lisätään tälle sivulle.

Lähetelkää niitä sivujen ylläpitäjälle sähköpostilla osoitteeseen info@viitasaarenkalakaverit.net Myös kuvat tervetulleita.

Tässä Kuivalaisen Pekan kalareissu parin valokuvan kera.

Pyhäinmiestenpäivän kalareissu

Heräsin ennen kello kuutta, ei tuttuun tapaan nukuttanut. Teksti tv:n tiesivut näyttivät lämpötilaa -7,8 C, yritin ikkunasta katsoa onko jääkansi peittänyt Keiteleen, mutta oli vielä liian pimeää. Aamu toimet tehtyäni kävin rannassa ja totesin että kalalle vielä pääsee ainakin Pihkurin puolelle kun tuuli on käynyt pohjoisesta estäen jään muodostumisen.

Vaimon jäädessä vielä nukkumaan pakkasin varusteet reppuun, lämmintä vaatetta riittävästi mukaan, vetouisteluvehkeet autoon ja suunta kohti veneen säilytyspaikkaan. Olin nostanut veneen varoiksi trailerille edellisenä päivänä. Pihkurin ranta vaikutti kylmältä, auton mittari näytti -7 C ja tuuli pohjoisesta teki ilmasta jäädyttävän. Naapurikalastaja oli kuitenkin menossa verkoille, joten päätin lähteä ajamaan veneellä kohti Kokkoselkää.

Ajaessa viima pyrki jäädyttämään kasvot ja kädet, runsaslukuinen joutsenlauma kuitenkin vielä sinnitteli Vanhan kirkkosaaren rannassa vaikka jäähilettä oli jo runsaasti vedessä. Kirkkosaaren eteläkärjessä oli myös useampi satapäinen muuttolintukarja. En tunnistanut lajia, joku pohjoinen vesilintu? Väritys oli tumma, vain siipipeilissä oli vaalean harmaata. Lintuparvi suuntasi alkukierrosten jälkeen kohti etelää, me vain jäämme tänne kylmän talven kouriin...

Kokkoselälle saavuttua, aurinko alkoi luoda lämmittäviä säteitään idästä ja tuuli tuntui laantuneen jonkin verran. Plaanarit, takilat ja siimat vieheineen veteen, aikaa meni normaalia pitempään, kun kädet tahtoivat jäätyä kylmästä. Muita veneitä ei näkynyt ja ajattelin että niinkö tässä saa olla yksinään koko pitkällä selällä. Jalaman rantapuussa näkyi olevan yksi yksinäinen ukkoteeri, viime syksynä niitä oli useita kymmeniä. Lintukato näkyi myös täällä.

Tunnin uistelun jälkeen ajattelin että taisi Nappikeli sivut olla oikeassa, ei yhtään tärppiä, vaikka ilma ja tuulen voimakkuus oli kohdallaan. Täysikuu olisi vuorokauden päässä ja sekö vaikutti kalan aktiivisuuteen? Nyt näkyi jo tulevan toinen vene selälle. Vene oli valkea Örnvik ja muistelin sellaisen osallistuneen viime cupin kisoihin. Samalla oikean laidan plaanarista kuului tärähdys, Ambassador hyrrä soi vähän aikaa ja kun sain vavan käteen, siiman kiristyttyä kala hyppäsi reilusti ilmaan. Nyt oli iso taimen kiinni! Liikettä riitti, sain kuitenkin pidettyä siiman tiukalla, vaikka samanaikaisesti täytyi ohjailla pikku Busteriani. Noin 10 minuutin väsyttelyn jälkeen taimen oli jo 15 metrin päässä veneestä, kun se päätti suunnata jyrkästi poikittain ohi muiden siimojen. Ja taas ilmahyppy! Kelasin kaksi vapaa sivusta vuorotellen veneen lähelle ja päästin ne plaanarinarusta vapaaksi suoraan taakse. Onneksi ei siimat sotkeutuneet taimenen kanssa. Taimen alkoi olla jo väsynyt, muutaman lyhyen syöksyn ja kelauksen jälkeen se oli haavittavissa veneen vasemmalta puolelta. Oikealla kädellä pidin vapaa tiukalla ja vasemmalla kädellä sain koukittua kalan haaviin. Huomasin että viehe irtosi, mutta lohi oli jo turvallisesti haavissa ja veneessä.

Kylmyys oli hävinnyt ja mieliala korkealla, suurin Keiteleeltä saatu taimen veneessä. Mittasin painon pienellä vaa`allani ja sain hätäisen painon 5,2 kiloa, tosin vene keikkui sivuaallossa melko lailla. Kiitin mielessäni kalajumala Ahtia, verestin kalan ja päätin tehdä vielä kierroksen etelään, mutta suurin palo oli jo laantunut, etenkin kun lupasin Helenalle olla takaisin ennen puoltapäivää. Otin kännykkäkameralla muutamia kuvia, ja laitoin viestiä kalakavereilleni. Muita tärppejä ei tullut, vaikka vaihdoin samanlaista viehettä veteen muihinkin vapoihin. Kalavehkeet kasaan ja suunta kohti ABC:n rantaa, jossa olisi hyvä tankata vene valmiiksi seuraavia reissuja varten, jos säät vielä sallivat. Tankatessa huomasin että Jouni oli yrittänyt soittaa kaksi kertaa, soitin Jounille ja sovittiin tapaaminen ABC:llä. Hetken päästä Jouni ja Kalevi tulivatkin kameran ja seuran vaan kanssa paikalle. Virallinen verestetty paino näytti 4,61 kg ja pituus 73,5 cm. Olipa se keventynyt vai oliko minun mittaus veneessä ollut liian hätäinen. Hyvä että kaverit tulivat paikalle.

Suuntasin veneen kohti kotirantaa ja hyvillä mielin kohti pyhäinpäivän viikonlopun viettoon.

Viitasaarella 31.10.2009/ Pekka

________

Seuran veneonkimestaruuskisassa Mikko sai ison ahvenen. 

Painoa kalalle puntari näytti1,114kg

Klikkaa kuvasta nähdäksesi sen suurempana