|
Jäsenten omia juttuja lisätään tälle
sivulle.
Lähetelkää niitä
sivujen ylläpitäjälle sähköpostilla osoitteeseen info@viitasaarenkalakaverit.net Myös kuvat tervetulleita.
Tässä Kuivalaisen Pekan kalareissu parin valokuvan kera.
Pyhäinmiestenpäivän
kalareissu
Heräsin
ennen kello kuutta, ei tuttuun tapaan nukuttanut. Teksti tv:n
tiesivut näyttivät lämpötilaa -7,8 C, yritin
ikkunasta katsoa onko jääkansi peittänyt Keiteleen,
mutta oli vielä liian pimeää. Aamu toimet tehtyäni
kävin rannassa ja totesin että kalalle vielä pääsee
ainakin Pihkurin puolelle kun tuuli on käynyt pohjoisesta estäen
jään muodostumisen.
Vaimon
jäädessä vielä nukkumaan pakkasin varusteet
reppuun, lämmintä vaatetta riittävästi mukaan,
vetouisteluvehkeet autoon ja suunta kohti veneen säilytyspaikkaan.
Olin nostanut veneen varoiksi trailerille edellisenä päivänä.
Pihkurin ranta vaikutti kylmältä, auton mittari näytti
-7 C ja tuuli pohjoisesta teki ilmasta jäädyttävän.
Naapurikalastaja oli kuitenkin menossa verkoille, joten päätin
lähteä ajamaan veneellä kohti Kokkoselkää.
Ajaessa
viima pyrki jäädyttämään kasvot ja kädet,
runsaslukuinen joutsenlauma kuitenkin vielä sinnitteli Vanhan
kirkkosaaren rannassa vaikka jäähilettä oli jo
runsaasti vedessä. Kirkkosaaren eteläkärjessä oli
myös useampi satapäinen muuttolintukarja. En tunnistanut
lajia, joku pohjoinen vesilintu? Väritys oli tumma, vain
siipipeilissä oli vaalean harmaata. Lintuparvi suuntasi
alkukierrosten jälkeen kohti etelää, me vain jäämme
tänne kylmän talven kouriin...
Kokkoselälle
saavuttua, aurinko alkoi luoda lämmittäviä säteitään
idästä ja tuuli tuntui laantuneen jonkin verran. Plaanarit,
takilat ja siimat vieheineen veteen, aikaa meni normaalia pitempään,
kun kädet tahtoivat jäätyä kylmästä.
Muita veneitä ei näkynyt ja ajattelin että niinkö
tässä saa olla yksinään koko pitkällä
selällä. Jalaman rantapuussa näkyi olevan yksi
yksinäinen ukkoteeri, viime syksynä niitä oli useita
kymmeniä. Lintukato näkyi myös täällä.
Tunnin
uistelun jälkeen ajattelin että taisi Nappikeli sivut olla
oikeassa, ei yhtään tärppiä, vaikka ilma ja
tuulen voimakkuus oli kohdallaan. Täysikuu olisi vuorokauden
päässä ja sekö vaikutti kalan aktiivisuuteen? Nyt
näkyi jo tulevan toinen vene selälle. Vene oli valkea
Örnvik ja muistelin sellaisen osallistuneen viime cupin
kisoihin. Samalla oikean laidan plaanarista kuului tärähdys,
Ambassador hyrrä soi vähän aikaa ja kun sain vavan
käteen, siiman kiristyttyä kala hyppäsi reilusti
ilmaan. Nyt oli iso taimen kiinni! Liikettä riitti, sain
kuitenkin pidettyä siiman tiukalla, vaikka samanaikaisesti
täytyi ohjailla pikku Busteriani. Noin 10 minuutin väsyttelyn
jälkeen taimen oli jo 15 metrin päässä veneestä,
kun se päätti suunnata jyrkästi poikittain ohi muiden
siimojen. Ja taas ilmahyppy! Kelasin kaksi vapaa sivusta vuorotellen
veneen lähelle ja päästin ne plaanarinarusta vapaaksi
suoraan taakse. Onneksi ei siimat sotkeutuneet taimenen kanssa.
Taimen alkoi olla jo väsynyt, muutaman lyhyen syöksyn ja
kelauksen jälkeen se oli haavittavissa veneen vasemmalta
puolelta. Oikealla kädellä pidin vapaa tiukalla ja
vasemmalla kädellä sain koukittua kalan haaviin. Huomasin
että viehe irtosi, mutta lohi oli jo turvallisesti haavissa ja
veneessä.
Kylmyys
oli hävinnyt ja mieliala korkealla, suurin Keiteleeltä
saatu taimen veneessä. Mittasin painon pienellä vaa`allani
ja sain hätäisen painon 5,2 kiloa, tosin vene keikkui
sivuaallossa melko lailla. Kiitin mielessäni kalajumala Ahtia,
verestin kalan ja päätin tehdä vielä kierroksen
etelään, mutta suurin palo oli jo laantunut, etenkin kun
lupasin Helenalle olla takaisin ennen puoltapäivää.
Otin kännykkäkameralla muutamia kuvia, ja laitoin viestiä
kalakavereilleni. Muita tärppejä ei tullut, vaikka vaihdoin
samanlaista viehettä veteen muihinkin vapoihin. Kalavehkeet
kasaan ja suunta kohti ABC:n rantaa, jossa olisi hyvä tankata
vene valmiiksi seuraavia reissuja varten, jos säät vielä
sallivat. Tankatessa huomasin että Jouni oli yrittänyt
soittaa kaksi kertaa, soitin Jounille ja sovittiin tapaaminen
ABC:llä. Hetken päästä Jouni ja Kalevi tulivatkin
kameran ja seuran vaan kanssa paikalle. Virallinen verestetty paino
näytti 4,61 kg ja pituus 73,5 cm. Olipa se keventynyt vai oliko
minun mittaus veneessä ollut liian hätäinen. Hyvä
että kaverit tulivat paikalle.
Suuntasin
veneen kohti kotirantaa ja hyvillä mielin kohti pyhäinpäivän
viikonlopun viettoon.
Viitasaarella
31.10.2009/ Pekka
 _________________________
Seuran veneonkimestaruuskisassa Mikko sai ison ahvenen.
Painoa kalalle puntari näytti1,114kg

Klikkaa kuvasta nähdäksesi sen suurempana
________________________
|